Valmiit pussukat !

Tässä olisivat nämä valmiit pussukat sitten. En saanut otettua mitään kauhean hyvää kuvaa niistä kun kamerani ei oikein suostunut yhteistyöhön kanssani ja tuo neonväri tykkää levitä kuvaa otettaessa.

Pussukoista tuli ihan kivat. Olen ihan tyytyväinen ompelujälkeeni, koska en ole aikaisemmin mitään pussukoita väsännyt. Printti meni silittäessä pilalle suurimassa osassa pussukoista kiitos silitysraudan. VAIKKA silitinkin yhdellä pisteellä VAROVASTI! -.-''

Suunnitelmiin muutos!!!

Koska minulla on kohta aika loppumassa, ompelen meikkipussit kankaasta valmiiksi ennen printin painamista. Näin ollen A4:sen kokoista printtiä tulee olemaan hankala saada kankaalle nätisti, joten aion teipata vain jotkut tekstit näkyviin ja näin tehdä monta eri printein koristeltua pussukkaa. Tein Photoshopilla aika rumat kokeilukuvat tuloksesta. Värejä tulen tietty vaihtamaan pusseissa varmaankin vetskareitten kanssa yhteensopivaksi. En oikein tiedä kerkiänkö brodeerausta kokeilemaan pussukoihin. Nyt näyttäisi siltä, että en.

Verhoja Virosta

16,90e, 100% polyesteri, Hauskat ja yksinkertaiset paneeliverhot.

36,90e, 100% polyesteri.

13,90e, 100% polyesteri. Mammalla aika samanlaiset verhot makkarissa.

18,90e, 100% puuvilla.

24,90e, 75% viskoosia, 25% polyesteria. Mielestäni todella kivat verhot.

14,90e, 52% polyesteria, 48% puuvillaa.

12,90e, 100% polyesteri.

28,90e, 100% polyesteri. Sopisi kivasti pikkusiskojeni huoneeseen.

19,00e, 100% polyesteri.



24,90 e, 100% polyesteri, hauska menetelmä verhotangossa, jolla saa verhot helposti pois ikkunan edestä.

11,90 e, 100% polyesteri, suosittu verhomalli virolaisissa keittiöissä.

Kuvat ja tiedot verhoista www.bonprix.ee

Kokeilu Photoshopilla "valmiista työstä"

Etsiskelin googlesta meikkipusseja ja lähimmäksi miettimääni tekelettä osui tämä malli. Kokeilin eri värimuunnelmia pussiin ja tältä ne voisivat näyttää. Yksiväriset miellyttävät eniten silmääni.

Värikokeiluja Photoshopilla

Tässä joitain värikokeiluja joita tein Photoshopilla. Päädyin mustaan kankaaseen, sillä siitä näkyy lika vähiten ja tekstit nousevat hyvin esille neonväreillä tehtynä.

Kotini Saarenmaalla

Ajattelin nyt sitten hiukan jakaa teille minkälainen on kotini (mummola) Saarenmaalla. Kuvat nyt on jossain ihme järjestyksessä...

 Tässä on  kissani Tiikeri. Mamma ja pappa ottivat sen kun menin ensimmäiselle luokalle, about 12 vuotta sitten. Hieman se on jo vanha ja kamalan näköinen, mutta silti tosi rakas.

 

Tässä on Tiikerin pentu Makroflex, se elelee serkuillani ja en tiedä mistä serkut tuon nimen ovat keksineet mutta aika huvittavalta kuulostaa.

Viinirypäleitä mamman ja pappan puutarhasta.

Äidin veli leikkaamassa rikkaruohoja maakellarin päältä.

Mamma laittamassa pihaa kuntoon.

Pappa istutti tuon ison puun keskellä pihaa lapsena. Se on noin 50 vuotta vanha.

Kylän "keskusta".

Naapureiden talo taustalla.

Naapureita.

Perunoita.

Oikeasti olisi ollut ulkorakennuksissa vielä 3 makkaria, mutta en jaksanut nyt niistä ottaa kuvaa.. Makkareita on yhteensä 6, eli tänne mahtuu aika paljon porukkaa. Makkareita on siksi niin monta, koska äidin veli asuu vaimonsa ja lapsensa kanssa täällä,  me mahdumme tänne äitini, isäpuoleni ja kahden pikkusiskoni kanssa, sekä äidin toinen veli vaimonsa, ja neljän lapsensa kanssa. Lapsuuteni jouluina olimme kaikki yhdessä täällä, nykyään harvemmin, koska asiat ovat nykyään niin erilailla.

Pappan muistoksi lippu puolitangossa.

Kiva pikku sade.

Täällä olen viettänyt melkein koko lapsuuteni, mamman ja pappan luona. Paikka on muuttunut siitä ajasta paljon, rakennukset on kaikki remontoitu, pihalta kaadettu suurimmat puut pois. Naapurin likat joiden kanssa pikkuisena temmelsin ovat muuttaneet pois. Pappa lensi taivaaseen. Tuntuu niin tyhjältä.
Pappa remppasi kaikki rakennukset ennen kuin jäi eläkkeelle, jotta sitten eläkkeellä ollessaan hän voisi alkaa hoitamaan ampiaisia, matkustelemaan mamman kanssa ynnä muuta. Mutta ei, eläkkeelle päästyään hänellä todettiin syöpä, aika meni lääkärissä, leikkauksissa, sairaalassa, maatessa sängyssä. Hän taisteli vuoden, ja uskoi aina että kyllä hän paranisi. Hän oli vain 64-vuotias. Ilman sitä helvetin päässä olevaa kasvainta hän olisi varmasti elänyt vielä 20 vuotta mamman rinnalla vanheten yhdessä. Nyt mamman täytyy pitää huolta isosta tilasta, monesta rakennuksesta, kanoista, laskuista ynnä muusta, yksin. Mamma ja pappa alkoivat seurustelemaan ollessaan 14- vuotiaita, joten en edes halua kuvitella miten mamma tulee pärjäämään yksin nyt kun ei ole enää pappaa vierellä.

Opin, että jos haluan tehdä jotain, se on tehtävä heti eikä sitten vuoden parin päästä. Ikinä ei voi tietää kuinka kauan sitä elää, joten joka päivä tulisi elää niin kuin se olisi viimeinen.